Miksi Terttu perusti Puttipajan? Tarina suomalaisen kynttiläyrityksen synnystä
Lapsuudenkodissani poltettiin paljon kynttilöitä. Äiti otti kynttilänjämät talteen, ja seuraavan joulun alla valoimme niistä uusia kynttilöitä maitotölkkeihin.
Kynttilät kulkivat mukana myös myöhemmin. Kun menin naimisiin helmikuun 14. päivä, valmistimme äidin kanssa hääkynttilät itse. Ne paloivat olohuoneen takassa ja ulkona jäälyhdyissä pihapiirissä.
Opiskeluvuosina jatkoin kynttilöiden tekemistä harrastuksena. Ostin parafiinia apteekista ja värejä Helsingin askartelukeskuksesta. Kokeilin erilaisia väriyhdistelmiä ja valoin kynttilöitä omaksi ilokseni.
Kaikki alkoi Ahvenanmaalta
Kesällä 1976 olimme mieheni ja kaksikuukautisen tyttäremme kanssa telttailemassa Ahvenanmaalla. Olimme ostaneet edellisenä vuonna oman rivitaloasunnon, ja lainan korot olivat korkeat. Tarvitsimme lisää rahaa.
Mieheni ehdotti, että alkaisin valmistaa kynttilöitä oikein myyntiin. Näin saisimme lisätuloja, eikä minun tarvitsisi vielä palata töihin äitiyslomalta.
Ajatus tuntui hyvältä.
Olin haaveillut yrittäjyydestä jo lukiolaisena. Halusin perheen ja lapsia, mutta samalla mahdollisuuden tehdä töitä kotiympäristössä.
En ole kertaakaan katunut yrityksen perustamista.
Raidat olivat mukana alusta asti
Ensimmäistä kynttilääni en enää muista. Opiskeluaikoina tein kynttilöitä esimerkiksi emalimukeihin. Sydänlangan painona saattoi olla vaikka naula, jotta lanka pysyi suorana valun aikana.
Yhden asian kuitenkin muistan: heti alusta asti tein kynttilöitä raidallisina.
Ensimmäiset kynttilät herättivät kiinnostusta myös ympärillä. Naapurit ihastelivat niitä ja halusivat ostaa niitä.
Värit innostavat edelleen
Viidenkymmenen vuoden aikana paljon on muuttunut, mutta yksi asia on pysynyt: rakkaus luomiseen ja suunnitteluun.
Värimaailmat innostavat minua edelleen. On ihanaa yhdistellä eri värejä ja nähdä, mitä niistä syntyy.
Kun näen Puttipajan kynttilöitä edelleen myynnissä, tuntuu hyvältä. Jotain on saanut pidettyä yllä, enkä ole luovuttanut.
Olen ylpeä tästä saavutuksesta.